Sinulla on hento varsi,

ehkä terävät piikitkin.

Terälehtesi tuoksuu,

tai sitten ne ovat vain kirkkaan keltaiset,

ehkä puhtaan valkoiset.

Haluaisin poimia sinut,

viedä maljakkoon.

Mutta olet kauneimmillasi juuri siinä,

en halua tukahduttaa sinua,

kuihduttaa haurasta varttasi,

lukita sinua kotiini.

Olet liian kaunis.

Kävin Kesäpiha-messuilla ja sain sieltä sylillisen kukkia lahjaksi! :)

Joku muu oli jo poiminut ne ja vienyt maljakkoon. Runotorstain aiheena Kasvit.

Kaunis korun kirkas ilta,

kaunisteltu kuin kaikki ympärillä olevat paljaat puut.

Merivesi ei vielä aaltoile,

aurinko maalaa jääpinnan oranssiksi.

Ehdin laskea sekunteja 2 min,

ja aurinko painuu taivaanrantaan.

Taika katoaa.

Nukuin pitkään,

syvää karhun talviunta.

Aurinko on sulattanut ovensuun,

valonsäteet osuvat pölyisiin oksiin,

saavat ne vihertämään,

ojennan kädet valoa kohti.

On siis kevät,

aurinko on herättänyt minut.

Olen voimakkaampi kuin koskaan.

Runotorstain tämän viikon haasteena On siis Kevät.

Aurinko teki sillan mereen,

yli sen me kävelimme,

saareen,

joka kauneudellaan sokaisi meidät.

Aurinko laski,

viimeiset säteet valaisivat siltamme,

kunnes se hiljaa haihtui pois,

saari pimeni valomme ympärillä.

Väsyneenä aurinko teki sopimuksen kuun kanssa,

kuu lupasi loistaa sillan,

meille polun takaisin,

pois saarelta.

Kuu nousi riemastuneena taivaalle,

tanssi taivaan parketilla,

paistatteli valon tuomassa suosiossa.

Silta syntyi säde säteeltä,

saarelta vastarannan hiekoille asti.

Runon inspiraationa toimi teksti Merja Otavan nuortenkirjasta Priska. Vuonna1959 ilmestynyt kirja oli erittäin suosittu. 

"Aurinko laski. Se oli tehnyt pitkän päivätyön ja oli väsynyt. Kuu kipusi vuorostaan taivaalle ja jäi sinne oranssisena möhkäleenä. Ilta illalta sen valo oli vain voimistunut. Nyt se oli täysi, ja vain kuin ihmeen avulla se tuntui pysyvän veden yllä. Se oli kuin lyhty tai valtava karnevaalipallo, ja se hehkui ja näytti siltä kuin siitä olisi sinkoillut kipunoita tyynen veden pintaan. Laaja hiekkaranta oli hiljainen." Merja Otava, Priska (1959; WSOY 2001 : 5.)

Joka paikassa vihertää.

Metsässä ja

ruohonjuuritasolla.

Valkovuokot kukkivat.

Oravan- ja sudenmarjan lehdet odottelevat kesää.

kun käenkaalien lehdet ovat saaneet  jo kukat.

Myös kukkapurkissa vihertää,

ja pihamaalla.

Ikkunalaudalla ja ikkunassa on paljon vihreää.

Nyt vihertää myös lautasella ja

hienoisesti koruissa.

Korun idea ja ohje täällä.

Tytöt nauttivat vihreästä maasta ja auringosta.

Moona -kissa ja

Ellu -kissa.

Vähän vihreää on tarttunut myös silmiinkin.

Lisää vihreää täällä.

Minä olen pieni ja janoinen,

auringon säteiden paahtama.

Hennot vihreät lehteni taipuvat kohti lämpöä ja valoa.

Meitä on täällä jo monta,

vihertävää lehteä janoista.

Osalla meistä on jo kauniit kukat harteillamme,

minullakin, siniset sellaiset.

Huudan vettä niin kovaa kuin uskallan,

pian vesipisaroiden paino liikuttaa lehtiäni.

Minä olen sateenlapsi,

maan kasvatti,

auringosta syntynyt.

Paljon pieniä vihreitä silmuja, lehtiä, ruusukkeita ja kirjavia kukkia on ilmestynyt luontoon pullolleen. Silmä on tallentanut niistä jokaisen, mutta kamera ei ole ehtinyt niitä pyydystää. :)

Katso muidenkin vihertävät kirjoitukset ja kuvat täältä.

Tiedän jokaisen värisi vivahteen,

säteen ja kokonaispituuden.

Luulen tietäväni myös

kauneutesi pinta-alan,

tilavuudenkin.

Tuoksuistasi muodostuu mahdoton yhtälö.

Olet laskujeni lopputulos,

elämänlähteestä heijastuva säde.

Rakkauden mitta,

rajaton matematiikka.

Runotorstain tämän viikon haasteena Säde.

Polku on sulanut,

polun varrella olevat kasvit ojentelevat vihertäviä korsiaan.

Aurinko paistaa korkealta,

näen varjoni.

Taivaan rannassa kimmeltää,

meri on sulanut!

Hei meri,

miten voit tänään?

Kävelen rannan vierustaa,

hiekkaan puoliksi hautautunut simpukan kuori kiiltää auringossa.

Rantavesi tuntuu lämpimältä

kun poimin aarteen käteeni.

Luulen että tämä aarre saattaa olla Jokihelmisimpukan tai Hietasimpukan kuori

Aurinko on noussut tänään Oulussa jo erittäin varhain, kello 4.06.

Aurinko on herättänyt minut jo usein vähän yli aamu neljän. Olen herännyt huomatakseni, että uniaikaa on vielä parisen tuntia jäljellä ennen töihin lähtöä.

Aurinko paistaa tällä hetkellä pilvettömältä taivaalta ja laskee tänään vasta 22.26,

joten on vielä muutama tunti aikaa grillailla pihalla. ;)

Muidenkin kevätpiikit löydät täältä.

Lue koko ihana kevät-tarina täältä, alhaalta ylöspäin.

Tässä on kaikki mitä minulla on,

ajatukset, sanat ja teot.

Ne ovat täysin omiani,

niitä ei voi kukaan viedä,

olen ainoa joka niitä voi hallita.

Tässä on kaikki mitä minulla on,

ajatukset, sanat ja teot,

ne tekevät minusta minut.

Olen tässä,

ajattelin olevani,

ja nyt olen.

Runotorstain haasteena tällä viikolla Tässä.

Kevät tuo monenlaiset juhlat ja vappu on niistä yksi. Lisää vappukuvia on Runotorstain haastetekstissä. Aurinko on touhunnut ahkerasti viime viikkoina ja sulattanut kaiken lumen pois. Tämänkertainen kevätkamman piikki katkeaa näillä kuvilla. :)

Museohelmet tien päällä.

Minä sanon Mau ;)

Lumet ovat poissa.

Aurinko sai kasvit kukkimaan.

Kesäloma ja kesätyöt alkoivat.

Aurinko, nyt saa paistaa! :)

Lämmintä kevättä kaikille muillekkin piikinkatkojille ;)

Punaista, sinistä, vihreää, keltaista.

Saippuakupla ilmassa,

voisinpa lentää kuin se,

vapaana,

ilmavirran vietävänä.

Punaista, sinistä, vihreää, keltaista.

Värikkäitä vanhoja autoja,

etupenkille kuvittelen itseni,

ratin taakse,

haistan nahkapenkin tuoksun.

Punaista, sinistä, vihreää, keltaista.

Haluaisin olla juuri tuo,

tuo ilmapallo joka on kukan muotoinen,

keltainen naama punaisilla siivillä,

lentäisin tuulessa,

olisin juureton.

Haluan jokaista väriä,

metrilakua makeaa,

punaista, sinistä, vihreää, keltaista.

Runotorstain haasteena tällä kertaa Värit.

Minun rairuohossani on tipujen sijasta joutsenia ;)

Mukavaa ja lämpöistä pääsiäistä kaikille :)

Jalkojeni alla on punainen matto.

Kamera seuraa askeliani,

salamavaloissa askeleeni saavat uuden muodon.

Hymyilen kameralle,

kuvat saavat minut hymyilemään.

Mattoa vedetään alta,

en horju,

kuljen varmoin askelin.

Olen oman elämäni tähti,

punainen matto on elämäni,

ja se johtaa kauas.